Tämän pelaajan oppaan neuvoja voi soveltaa hyvin Heroes of Stalingradin lisäksi pelin modifikaatioihin, Red Orchestra 1:een ja miksei myös aivan muihin FPS-peleihin. Neuvot on koostettu hyödyntämällä hyväksi todettuja toimintatapoja Red Orchestra 2: Heroes of Stalingradissa ja Red Orchestra: Ostfront 44-45 -pelissä sekä sen modifikaatiossa Darkest Hourissa. RO1:n ja RO2:n välillä suurimpia eroavaisuuksia pelissä menestymisen kannalta on pelin vauhti. RO2:ssa seikkaillaan merkittävästi nopeammalla temmolla kuin sarjan ensimmäisessä osassa.
Menestyminen Red Orchestrassa -oppaalla pyritään antamaan etenkin aloittelijoille neuvoja, joilla pyritään saamaan pelaaja toimimaan yksilötasolla tehokkaammin ja tiimityöskentelyn kannalta paremmin. Paremmuudella tässä yhteydessä tarkoitetaan kykyä toimia niin, että siitä on koko tiimille (saksalaisille tai neuvostoliittolaisille) hyötyä pelin voittamisen kannalta. Pelitaitojen parantaminen yksilötasolla sisältää kaksi kolikon puolta: pisteiden kerryttäminen suorittamalla pelaajalta odotettuja tehtäviä, sekä pelihahmon pitäminen elossa alituiseen tapahtuvan ammutuksi, puukotetuksi tai piestyksi joutumisen sijaan ja samalla vastapuolen pelihahmojen eliminoiminen.
Ensimmäinen merkittävä taito, jonka pelaajan on hyvä omaksua, on hankkia kokemusta kentältä, ja eri kentiltä. On hyvä koluta läpi pelipalvelimella kierrossa olevia kenttiä ja tutustua niihin, niiden tavoitteisiin, niiden pullonkauloihin ja “sweet spotteihin”. Tuntemalla maaston, sen salat, on helppo liikkua asemasta toiseen ja arvioida minkälaisia liikkeitä vastapuolen tyypit voivat tehdä. Esimerkiksi RO2:ssa ja RO1:ssä molemmissa julkaistu talvinen kenttä Fallen Fighters / Fallen Heroes sisältää eräitä ilmiselviä tehokkaita, strategisia mahdollisuuksia jalkaväen edustajana ja tankkimiehistönä olevalle pelaajalle. Tuntemalla tuon kentän on helppo muodostaa hetkessä tilannekuva siitä, mihin suuntaan on syytä liikkua ja arvata mistä suunnasta vihollinen voi löytyä.
Toinen asia, jonka tärkeyttä ei kannata aliarvioida, on muistaa mitkä työkalut sopivat mihinkin tilanteeseen. Jalkaväellä ja panssarivaunuväellä on hyvin erilaiset vahvuudet ja heikkoudet. Samoin eri panssarivaunuilla voi olla omat etunsa ja haittapuolensa. Jalkaväkikentissä pitkillä välimatkoilla kiväärit ja konekiväärit ovat ylivertaisia — vastavuoroisesti rakennuksen sisällä huoneesta huoneeseen tapahtuvat höökimiset ovat konepistoolien valtakuntaa. Muistaessaan tämän pelaaja voi vähentää itsensä altistamista oman roolinsa heikkouksille ja hyödyntää vahvuuksiaan. Esimerkiksi saapastellessaan pulttilukkoinen kivääri kädessä vihollisen hallussa olevassa juoksuhaudassa, pelihahmon todennäköisyys selvitä seikkailustaan hengissä on merkittävästi pienempi kuin jos hänellä olisi siinä tilanteessa sarjatulta ampuva ase.
Kolmas neuvo liittyy biologiaan. Pelaajalle on suotu usein näkökyvyn lisäksi kyky kuulla asioita. Kuuntelemalla taistelua on mahdollista hahmottaa josko sen ja sen kulman takana vaanii vihollinen, tai hiipiikö takana joku ovela jamppa aikomuksenaan iskeä rotanhännällä kankkuun. Huolimatta siitä, että vielä tätä opasta kirjoitettaessa Heroes of Stalingrad ei hyödynnä parhaalla tavalla pelihahmojen liikkumisesta syntyviä ääniä, voi usein olla mahdollista valmistautua edellä mainitun kaltaiseen tilanteeseen. Taistelukentän äänet kuuluvat parhaiten jos virtuaalimaailman ulkopuoliset melut suodatetaan pois. Sen vuoksi korvakuulokkeet voivat olla pöytäkaiuttimia parempi vaihtoehto.
Jotta joukkue voisi voittaa pelin, olisi yksittäisten pelaajien syytä toimia valitsemansa roolin mukaan. Esimerkiksi yritettäessä napata vastapuolelta kirkko tai kunnantalo, on syytä odottaa rynnäkkökivääriukkojen tekevän jotain, johon liittyy oleellisesti rynnäköinti. Se tehtävä ei välttämättä kuulu Karabiner 98k:n tai Mosin–Nagantin käyttäjälle. Mikäli pelaajan omiin vahvuuksiin kuuluu paikallaan kykkiminen ja taustatukena toimiminen, hänen ei tulisi viedä konepistoolimiehen roolia, joka voisi olla etulinjassa tehokkaimmillaan. Tiimityöskentelyn kannalta oman fiiliksen ja omien taitojen noteeraaminen roolia valittaessa on tärkeää.
Joukkuepelin kannalta pelin sisäisen keskusteluikkunan tai VOIP-kanavan käyttäminen on suositeltavaa. Pelaajia voi varoittaa vaikkapa mikäli vastapuolella on pahat mielessä ja aikeena vyöryttää vasempaan sivustaan panssarivaunuja. Samoin itsepäisestä tarkka-ampujasta siinä ja siinä ikkunassa voi olla hyvä varoittaa. Toisaalta aivan jokaisesta yksityiskohdasta ei liene tarpeen tilittää. Kommunikoimisen lisäksi joukkuepeliä voi ehostaa tai pilata lyöttäytymällä jonkun kanssapelaajan seuraan. Ehostamisen puolelle laskettakoon sellaiset tilanteet, joista senhetkiselle “kollegallesi” on hyötyä. Pilaamisen puolelle menee muun muassa se, jos pelaaja köröttelee panssarivaunulla tarkka-ampujan pakaroissa kiinni. Oman pelihahmon hengissä säilymisen kannalta on syytä pitää hajurakoa muihin pelaajiin. Kranaatin räjähtäessä tai konekiväärin murhatulen iskiessä voidaan sillä tavoin vähentää pelihahmojen kupsahtelua.